Vegaaninen bircher-mysli

Heiii kaverit, miten menee? Long time no talk! Pitkäksi venähtäneen blogitauon aikana olen ehtinyt muuttaa kaksi kertaa, vaihtanut työpaikkaa kerran ja haaveillut blogin ääreen paluusta lukemattomia kertoja ja haudannut haaveen lähes yhtä monta kertaa. Olen myös tehnyt sellaisen havainnon, et mitä enemmän jonkin asian toteuttamista kelailee, sitä absurdimpaa ja vaikeampaa siitä todellisuudessa tulee, kun pitäisi vaan tarttua härkää sarvista (tai läppäriä näppäimistöstä), haudata epämääräiset pelkonsa ja ruveta naputtelemaan uutta postausta tulille.

 

Joten tässä mä nyt oon. Naputtelemassa uutta reseptiä – ja vieläpä ihan hurjan herkullista sellaista. Palataan postaustauon syihin ja muihin aatoksiin joskus toiste: paljon on tässä välissä ehtinyt tapahtua ja monesta haluan teille kirjoittaa. Keskitytään nyt kuitenkin vielä kepeämpiin juttuihin; tämä vegaanisen birchermyslin ohje kannattaa poimia muistiin ja väsätä vaikka jonain kauniina kesäaamuna brunssipöydän piristykseksi. Saat brunssivieraiden sydämet taatusti läpättämään ihastuksesta.

Tuorepuuro on trendannut parina viime vuotena, eikä ihme – tuorepuurot ovat kaikessa herkullisuudessaan ja loputtomissa muokkausmahdollisuuksissaan mahtavia aamu, väli- ja iltapaloja. Uskoakseni kaikkien tuorepuurovariaatioiden esi-isä on kuitenkin vanha kunnon bircher-mysli ja oli jo aikakin suoda bircherille sen suoma kunnia, eli päivittää se tähän päivään sopivaksi.

 

Tiesitkös, että Bircher-mysli on saanut nimensä sveitsiläisen lääkärin Maximilian Bircher-Bennerin mukaan. Bircher-Benner uskoi parantuneensa keltataudista syömällä omenoita ja vannoi tuoreiden hedelmien ja vihannesten terveysvaikutusten puolesta. Myöhemmässä iässä hän myös luopui kokonaan lihasta, varsinainen vegeilyn edelläkävijä siis. Alkuperäiseen bircher-mysliin kuului kaurahiutaleita, omenaa ja makeaa, paksua kermaa, ja potilaiden tuli nauttia mikstruuria hieman ennen jokaista ateriaa terveysvaikutusten maksimoimiseksi. Myöhemmin bircheristä on muokkautunut salonkikelpoinen, joskin hieman unholaan vaipunut kaveri, jota tapaa useimmiten hotellien aamupalapöytien nurkasta yksinäisenä notkumasta. Ja se on sääli, sillä bircher on ihanaa!

 

Oma bircher-versioni pysyy siinä mielessä uskollisena edeltäjälleen, että siinäkin on raikasta omenaa ja vatsalle hellää kauraa. Maitotuotteet tosin vaihdoin jo kättelyssä kasviperäisiksi; maustamaton soijajogurtti sopii tarkoitukseen erinomaisesti. Lisäksi bircher saa tuhtiutta (ja niitä kuuluisia hyviä rasvahappoja) chia-siemenistä. Makua tuomaan lisäsin vaniljaa ja kardemummaa, jotka ovat vapaaehtoisia lisukkeita, mutta vievät koko setin uudelle tasolle. Makeutta tuomaan pilkoin sekaan pari kuivattua taatelia ja teelusikallisen siirappia. Lisämakeutusta kaipaavat voivat säätää makeutusta kohdilleen näitä kahta lisäämällä, mutta itselleni maistuu vähemmän makea versio melkein paremmin.

 

Onko bircher-mysli teille tuttu juttu, vai uusi ilmestys? Mitä teidän mielestänne bircher-mysliin kuuluu laittaa – tai olla laittamatta?